Kategoria: historialliset romaanit

Kirja: Kunniallinen aviomies. Bridgerton & Rokesby -sarja
Tekijä: Julia Quinn
Kustantaja: Siiri Hornsby ja Tammi 2023 [2020]

Lukija: -Maija-

Netflixin Bridgerton -sarjan kolmatta tuotantokautta odotellessa käteen sattui kirjastossa Bridgerton & Rokesby -kirjasarjaan kuuluva uusin suomennos, Kunniallinen aviomies. Muistelisin, että aiemmin olen lukenut Bridgerton -sarjan ensimmäisen osan Salainen sopimus, jonka Quinn on kirjoittanut jo vuonna 2000. Lukukokemuksena tuo kirja ei lyhyesti sanottuna ollut kovin häävi. Netflix -sarja taas on ollut oikein viihdyttävä, ja vaikka sitä on kritisoitu muun muassa epäautenttisesta ajankuvasta (johon sarjassa ei oikeastaan edes pyritä), brittiläisen yläluokan yhdentekevästä draamasta ja heppoisesta juonesta, on se romanttisena viihteenä ajanut asiansa mielestäni mainiosti.

Kahdeksanosaisessa Bridgerton -kirjasarjassa seurattiin Bridgertonin sisarusten naimahuolia 1800-luvun Lontoossa. Uudemmassa Bridgerton & Rokesby -sarjassa taas kerrotaan Bridgertonien naapureina asuvan Rokesbyn perheen veljessarjasta 1700-luvulla. Sarjassa siis eletään Bridgertonien sisarusten vanhempien nuoruusaikaa. Kunniallinen aviomies -kirjassa Georgiana Bridgerton, joka luullakseni on Bridgertonien sisarusten isän, Edmundin, nuorempi sisko, on tahrannut maineensa epämääräisissä olosuhteissa ja hätiin saapuu Georgianan kummisetä, Rokesbyn jaarli, joka lupaa nuorimman poikansa Nicholasin Georgianan aviomieheksi. Kumpikaan nuorista ei kuitenkaan ole kiinnostunut avioliitosta, varsinkaan toistensa kanssa. Lähtöasetelma viihdyttävälle draamalle on siis olemassa, vaikkakaan juoniasetelma ei ole kovin tuore historiallisen viihteen genressä.

Mutta, mutta… alkuasetelma lässähtää varsin pian alkukahnausten jälkeen, eikä juonesta saada alun jälkeen enää mitään tolkullista irti. Siinä vaiheessa, kun tuore aviopari lähtee Georgianan kolmen kissan kanssa vaunumatkalle kohti Scotsbytä ja Edinburghia, jossa Nicholas opiskelee lääketiedettä, harkitsin vakavasti kirjan kesken jättämistä. Yksi kissoista, nimeltään Kissakala (ehhehe), ei viihdy matkalla sitten millään, ja sen mouruamista ei jaksa kuunnella tuore aviopari, mutta eipä kyllä lukijakaan. Loppuosa kirjasta onkin sitten vaivaannuttavaa parisuhdejahkaamista pariskunnan asuinkortteerin valinnasta ja mukaan mahtuu myös joitakin pitkähköjä, mutta ikävystyttäviä kuvauksia nuoren parin lemmenöistä tai -aamuista.

Quinnin kirjoitustyyli perustuu pitkälti päähenkilöiden kesken tapahtuvaan sanailuun sekä erilaisiin hankaluuksia tuottaviin sattumuksiin, jotka eivät ole kovinkaan dramaattisia, vaan pikemminkin typeriä tai lukijan kannalta rasittavia. Historiallinen miljöö vaikuttaa näissä kirjoissa olevan ainoastaan heppoisa lavaste, eikä aikakauden kuvaukseen ole paneuduttu juuri ollenkaan. Harmillista on, että myös itse päähenkilöt ja heidän tunne-elämänsä kuvaukset jäävät kovin kevyiksi. Varsinkaan Nicholaksesta ei oikein saa minkäänlaista otetta ja hän jää auttamatta Georgiaanaan verrattuna tarinan statistiksi. Tämä on aika outoa, sillä kirjasarjaa mainostetaan juuri Rokesbyn veljessarjan kautta.

Tältä pohjalta onkin hämmästyttävää, miten toimiva tv-sarja Bridgertonista on saatu aikaiseksi. Ehkä hattaramaisen kevyet kirjat antavat tarpeeksi vapauksia luoda niiden pohjalta aivan omanlaisensa tv-spektaakkelin, joka ei seuraa turhan vakavasti brittiläisen pukudraaman lainalaisuuksia.

Yleisesti ottaen Kunniallinen aviomies oli mielestäni todellista ajan tuhlausta – jopa tällaisen hömppähistoriaromskujen ystäväksi tunnustautuvalle. Se ei silti estä sitä, etteikö Bridgertonin kolmannelle tuotantokaudelle olisi edelleen kovat odotukset. Harvoin tv-tuotannot yltävät edes kirjallisten esikuviensa tasalle, mutta tässä tapauksessa sarja päihittää mennen tullen kirjalliset tuotokset. Kirja-arvion pisteytykseksi annan tiukan 1/10, mutta tv-sarjan arvioin tarkemmin ehkä jollain toisella kertaa.