Walter Tevis: Musta kuningatar

Kirja: Musta kuningatar
Kirjoittaja: Walter Tevis
Suomentaja: Anja Leppänen
Kustantaja: Tammi 2021 [1983]

Ja Netflixin minisarja vuodelta 2020, jonka ovat luoneet Scott Frank ja Alan Scott.

Lukija ja katsoja: Maija

Tämäpä olikin maittava lukuromaani! Kirjaa olisin tuskin löytänyt, jos ensin ei silmiin olisi osunut samanniminen Netflixin lumoava sarja. Ahti oli viime vuonna juuri aloittanut shakin pelaamisen, ja innostuimme kaikki katsomaan sarjan yhdessä. Sarjassa, kuten kirjassakin, on kuvattu shakkiotteluita siten, että välillä niiden yksityiskohtia pystyy seuraamaan. Shakista myös puhutaan paljon, joten sitä oli hauska seurata yhdessä shakkia hitusen paremmin ymmärtävän kanssa. Sarjan sekä kirjan suomennos on kuitenkin shakin harrastajan näkökulmasta hieman tylsähkö, sillä alkuperäinen nimi, The Queen´s Gambit, kuningatarkambiitti, on vaihtunut kuvaamaan yksittäistä nappulaa (ja ehkäpä samalla myös kirjan / sarjan päähenkilöä).

Kuningatarkambiitti on tunnettu shakkiavaus, 1.d4 d5 2.c4, jossa mustalla pelaava voi päättää ottaa gambiittisotilaan vastaan tai jatkaa sitä ilman. Se on yksi vanhimmista tunnetuista shakkiavauksista ja se mainitaan jo Göttingenin käsikirjoituksessa vuodelta 1490. Shakkiavauksena kuningatarkambiitti yleistyi käyttöön 1800-luvun loppupuolella ja sitä ovat käyttäneet monet tunnetut alan legendat kuten muun muassa Alexander Alekhine ja Jose Raul Capablanca.

Onkin vähän tylsää, että suomennokseksi on valittu ”helpommin sulava” Musta kuningatar, kun kirjan nimen kautta shakkimaailman perinteet ja historia olisivat avautuneet monipuolisemmin. Walter Tevis kiittää kirjan alussa useita shakin asiantuntijoita, joten kirjoittajalla on ollut selkeä pyrkimys tuoda romaanissa esille shakkia mahdollisimman uskottavalla tavalla. Peliosuudet ovatkin kiinnostavasti kuvattuja sekä kirjassa, että kirjan juonta erittäin pitkälti noudattelevassa sarjassa.

Hän alkoi käydä läpi erästä Morphyn ja jonkun Paulsen-nimisen välistä peliä, joka oli pelattu vuonna 1857. USA:n mestaruuskisat olisivat kolmen viikon kuluttua. Oli jo korkea aika, että ne voittaisi joku nainen. Oli jo korkea aika, että hän voittaisi ne.

Koska katsoin Netflixin sarjan ennen kirjan lukemista, ei kirja tarjonnut juonellisesti yllätyksiä. Sarja seurasi hämmästyttävänkin tarkasti kirjan juonta ja tunnelmaa, toki joitakin poikkeamia löytyi myös. Olisi ehkä ollut mukavampi lukea ensin kirja, jolloin juonenkäänteet eivät olisi olleet entuudestaan tuttuja ja sarja myös väritti kirjan tapahtumien ja henkiöhahmojen kuvittelua. Tietyllä tapaa kirjan päähahmo Beth jäi kirjan kuvauksessa hieman kaukaiseksi hahmoksi, jonka elämän vaiheita lukijana tarkkailtiin etäämmältä, mutta kiinnostuneena. Sarjassa Beth tuntui läheisemmältä, ja hänen riippuvuutensa sekä shakkiin että alkoholiin ja lääkkeisiin, riipaisevammalta. Kirja ja sarja edustavat omalta osaltaan poikkeusyksilöistä kertovaa tarinagenreä, jossa usein pääosan saavat esimerkiksi matemaattisesti erityislahjakkaat, ja todellisuuteen pohjautuvat henkilöhahmot. Näitä kuvauksia on aina kiehtovaa seurata, mikäli ne on onnistuttu toteuttamaan uskottavasti, ja samalla juonta jouhevasti kuljettaen. Bethille ei ilmeisesti ole suoraa vastinetta tosielämässä, mutta Tevis on kyllä onnistunut luomaan kirjaansa uskottavan tuntuisen hahmon. Kuitenkin lopulta kirja jätti lukijansa hieman kylmäksi, sillä en löytänyt siitä kiehtovasta tarinastaan huolimatta kovin syvällistä sanomaa. Ehkäpä kirjoittaja on vain pitänyt shakista niin paljon, että on halunnut luoda tarinan pelaamisen ympärille…

Kirja jätti itselleni kytevän kiinnostuksen shakkikirjallisuuteen. Yksi suosikkikirjailijoistani Vladimir Nabokob on kirjoittanut shakkiin keskittyvän romaanin Lužinin puolustus, jota en ole vielä lukenut. Se pitäisi metsästää jostakin antikvariaatista tai lainata ainakin kirjastosta. Netflixin sarjaan ei ilmeisesti jatkoa ole luvassa, vaikka ajatusta jossain välissä väläyteltiin. Toisaalta, silloin olisi pitänyt lähteä käsikirjoittamaan kokonaan uutta kautta, sillä minisarja toisti uskollisesti kirjan juonenkaaren loppuun asti. Ei siis ihme, että tekijät ovat kieltäytyneet jatkamasta sarjaa pidemmälle. Vaikka kyllä tällaiselle sarjaherkulle, kuten jouhevasti kirjoitetulle shakkiromaanillekin, olisi tilausta. Sekä kirja että sarja olivat helposti luettavaa ja seurattavaa, ajatuksiakin herättelevää viihdettä. Arvosanaksi annan molemmille 9/10.

3 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

Petri Saharinen ja Pekka Böök: Böök. Shakkia ja kulttuuria

Kirja: Böök. Shakkia ja kulttuuria
Kirjoittajat: Petri Saharinen ja Pekka Böök, pelikommentaattorit: Ilkka Kanko ja Joose Norri
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2010

*Julkaisu sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä.*

Lukija: -Maija-

Lasten myötä pääsee tai joutuu tutustumaan mitä erilaisimpiin harrastuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin, joihin itse ei ole koskaan aiemmin kiinnittänyt erityistä huomiota. Kuluneen kevään aikana 14-vuotias poikamme Ahti on kiinnostunut shakin peluusta, ensin kännykän sovellusten kautta, sitten myös paikallisten shakkikerhojen tapaamisiin osallistuen. Ilmeisesti shakki onkin tällä hetkellä noussut uuteen suosioon nuorten keskuudessa. Jonkinlaisena sysäyksenä voinee pitää Netflixin menestyssarjaa Musta Kuningatar (The Queen´s Gambit 2020), josta odotellaan parhaillaan toista tuotantokautta. Toinen syy piilee siinä, että sekä Youtubessa että TikTokissa julkaistaan jatkuvasti nuorten suosiossa olevia shakkiaiheisia videoita. Ahti seuraa esimerkiksi GothamChess -nimimerkillä tubettavaa shakin kansainvälistä mestaria, yhdysvaltalaista Levy Rozmania. Shakkisovellusten kautta shakkia voi pelata välituntisin kavereiden kanssa, mutta paremmuudesta voi otella myös miljoonien muiden shakkiin hurahtaneiden kanssa.

Vanhempaa ikäpolvea edustavalle videoiden tuijotus tunnista toiseen ei tunnu luontevalta, joten pysyäkseni perillä nuorison kiinnostuksen kohteista, olen lueskellut kesän aikana sellaista shakkikirjallisuutta, jota olen saanut käsiini. Kirjastosta löytyi muhkea, yli 400-sivuinen ja runsaasti kuvitettu teos Böök. Shakkia ja kulttuuria, joka kertoo ensimmäisen kansainvälisesti tunnetun suomalaisen shakinpelaajan, shakin suurmestari Eero E. Böökin (1910–1990) elämäntarinan. Böökin elämäkerrasta vastaa kirjassa Petri Saharinen, ja Böökin suvun vaiheista, erityisesti Eero E. Böökin isän Einarin sekä isoisän Emil Böökin elämästä, kertoo yksityiskohtaisesti Eero E. Böökin vanhin lapsi, Pekka Böök. Kirjaan on koottu myös useita Böökin sekä aikalaisten pelejä, joita analysoivat fidemestari Ilkka Kanko sekä kansainvälinen mestari Joose Norri. Kirjassa on siis tavallaan kolme erilaista tasoa, ja sitä voikin lukea monesta näkökulmasta käsin.

Mitä ihminen saisi aikaan, jollei ottaisi tehdäkseen enemmän kuin kerkiää.”

Kirjasta välittyy perusteellinen perehtyminen Eero E. Böökin elämään ja hänen peliuransa vaiheisiin. Ilahduttavaa on, että loppuun on kirjattu lähteiden ja kirjallisuuden lisäksi Böökin kirjoittamat shakkikirjat ja hänen kilpailutuloksiaan turnauksissa, maaotteluissa ja shakkiolympialaisissa sekä merkittävimmissä kaksinotteluissa. Lopusta löytyy myös pelaajahakemisto sekä peliluettelo. Böökin perhekunnan kotiarkiston lähteet ovat todennäköisesti olleet tärkeässä roolissa siinä, että Eero E. Böökin elämään päästään pureutumaan näin monipuolisesti ja eri elämänvaiheisiin syventyen. Osittain kirja näyttäytyykin lukijalle sukukirjana, sillä Böökin suvun vaiheita käydään aluksi läpi erittäin perusteellisesti peilaten niitä Suomen historian vaiheisiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Emil Böök (1835–1914) toimi ruotsinkielisen Helsingofrs lyceumin rehtorina ja hänen poikansa Einar Böök (1874–1957) teki virkamiesuran toimien mm. Cajanderin toisessa virkamieshallituksessa sosiaaliministerinä vuonna 1924. Böökin perheessä arvostettiin ahkeruutta, pitkäjänteisyyttä ja asioihin perehtymistä. Eero E. Böökin menestyksen shakissa kuvataan perustuneen erityisesti juuri ahkeruudelle, sillä hänen pelityylinsä oli realistinen ja tietyllä tavalla varovainen. Shakkiin vihkiytyneet tuntuvat arvostavan erityisesti luovia, yllätyksellisiä ja loistokkaita pelaajia, mutta Böök oli pikemminkin teoreettisesti suuntautunut, oppinut pelaaja. Uskottavaksi kirjan tekeekin se, ettei se suhtaudu Böökiin kovinkaan glorifioiden, vaan tuo esille myös hänen huonompia pelejään ja luonteen heikkouksia. Kukapa meistä täydellinen olisikaan.

Eero E. Böökin nuoruuden kuvaus ja innostus shakkia kohtaan on sympaattista luettavaa. 1920-luvulla kansainvälisten shakkiturnausten seuraaminen ei ollut helppoa. Böök seurasi New Yorkin suurmestariturnausta vuonna 1924 suurella innostuksella niillä keinoin mitä pystyi. Hän laati shakkivihkoonsa oman turnaustaulukon, jota täytti sitä mukaa kuin sai tietoja päättyneistä peleistä. Sanomalehdet julkaisivat shakkiuutisia sivuillaan kuitenkin satunnaisesti, eikä radiotakaan vielä ollut käytössä. Nykynuoriin verrattuna tässä on valtava ero, mutta toisaalta nykyisyyttä vaivaa valtaisa infoähky, jolloin nuoren saattaa olla vaikea löytää järkeviä julkaisukanavia shakkia seuratakseen. Heti nuoresta asti Böök oli kuitenkin kiinnostunut kansainvälisestä, korkean tason shakista. Hänellä oli myös kielipäätä, ja hän kävi kirjeenvaihtoa monien aikansa tunnettujen shakki- ja kulttuurivaikuttajien kanssa. Kirjassa mielenkiintoisia ovatkin kuvaukset ystävyyssuhteista, joita shakkimaailmassa kansainvälisellä tasolla syntyi. Böök ystävystyi esimerkiksi lahjakkaan virolaisen Paul Keresin kanssa. Keresin peliuran kuvaus ei ehkä suoraan liity Böökiin, mutta se on mielenkiintoista luettavaa aikakauden ymmärtämisen kannalta. Parhaimmillaan Böök oli shakissa 1930–1940-luvuilla, sitten päivätyö insinöörinä satama- ja rautatielogistiikan alalla sekä perhe-elämä alkoi vaikuttaa shakkiuraan ja Böök päätti keskittyä päivätyöhönsä. Böök oli todella lähellä shakin suurmestarin arvoa, ja lukijaakin jää harmittamaan vuoden 1948 tapahtumat, jossa tiedonkulun katkosten takia hän myöhästyi tärkeästä pelistä, minkä takia tämä shakin korkein titteli jäi häneltä saavuttamatta.

Eero E. Böökin insinööriuran kuvauksen liitän Böökien sukukirjamaiseen osuuteen. Siinä on kuitenkin myös itseäni kiinnostavia vaiheita, sillä Eero E. Böök valittiin Turun kaupungin apulaissatamainsinööriksi vuonna 1945. Hänen työtehtävänsä liittyivät sataman korjaustöiden suunnitteluun sekä uuden sataman laajennuksen yleissuunnitelman laatimiseen. Yhteistyötä Böök teki monen vuoden ajan Turun kaupunginarkkitehti Olavi Laisaaren kanssa. Nämä Böökin uran yksityiskohdat limittyvät osittain erääseen tutkimusprojektiini, joten tämä osuus oli mielenkiintoista luettavaa, vaikkei suoranaisesti shakkiin liittynytkään.

Pidin kirjassa tehdystä ratkaisusta, jossa pelianalyysit kulkevat kronologisessa järjestyksessä kirjan leipätekstin mukaisesti. En ole asiantuntija pelianalyysien suhteen, mutta minusta ne on kirjoitettu kiinnostavalla tavalla ja ajankuvaa mukaan tuoden. Seurasimme pelilaudalla Ahdin kanssa kirjassa kuvatun klassikkopelin vuodelta 1925, joka käytiin Baden-Badenissa Richard Rétin ja Aleksandr Aljechinin välillä. Pelejä on kirjassa mukana runsaasti, ja ne varmastikin kiinnostavat shakin pelaajia. Toisaalta muutakin sisältöä on sen verran paljon, että kirja palvelee erinomaisesti myös tällaisia shakin kulttuurihistoriasta kiinnostuneita lukijoita, joille varsinaiset pelit taas eivät kovin helposti avaudu.

Kuten historioitsija Erkki Urpilainen toteaa tästä samasta teoksesta tekemässään kirja-arviossa, ei suomalaisesta shakkikirjallisuudesta ole runsauden pulaa. Tässä suhteessa teos on harvinaislaatuisen laaja ja monisyinen kokonaisuus, mikä kunnioittaa kohdettaan, sillä Eero E. Böök tuli tunnetuksi peliuransa lisäksi myös tuotteliaana kirjoittajana, joka toi tuotannollaan näkyväksi shakin historiaa ja suomalaista shakkikulttuuria. Etsiskelin Böökin tuotantoa, ja ainakin nettiantikvariaateista kirjoja löytyy harvakseltaan. *Finlandia Kirjasta löytyy Böökin Mestarin mietteitä ja muutakin tuotantoa mukavan edukkaasti.

Kirja on tehty arvostettavalla pieteetillä, ja sitä voi lukea myös selaillen kiinnittäen huomiota ainoastaan johonkin tiettyyn teemaan. Teoksen monikäyttöisyyden takia sen voisi hyvinkin hankkia myös omaan hyllyyn. Tämän takia annan arvosanaksi varsin korkean 9/10.

1 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

RSS
Follow by Email
Instagram