pohjantuli – Vaahteran varjon alla

Sarjakuva: Pohjantuli, osa 2: Viikingit ja varis
Tekijä: Malin Falch
Kustantaja: Story House Egmont Oy Ab 2022

Pohjantuli -sarjakuvasarjan toinen osa vie seikkailua aikaisempaa synkemmille ja jännittävämmille suunnille. Kirjan eri lukuja erottavat mustavalkosävyiset kuvat henkivät sellaista painostavaa ilmapiiriä, jossa vaistomaisesti odottaa jotain pahaa tapahtuvaksi, mutta jossa mitään ei vielä kuitenkaan ole tapahtunut. Tässä suhteessa tyyli muistuttaa kovasti Ahdin jo aiemmin mainitsemaa Luupäät -sarjaa siinä vaiheessa, kun juoni tiivistyy aiempaa pelottavampaan suuntaan.

Viikingit ja varis jatkaa suoraan Pohjantulien ensimmäisen osan aloittamaa tarinaa, jossa norjalaistyttö Sonja seikkailee viikinkien ja peikkokansan asuttamassa, myyttistä ”pohjoista” kuvaavassa fantasiamaailmassa. Tässä toisessa osassa esitellään uusia hahmoja, mystinen ennustaja Varis sekä hänen oppilaansa Lotta, jotka tulevat viikinkien luo omine salattuine aikeineen. Mukana liihottelee myös harakka, joka tuntuu tietävän ehkä jotain enemmän kuin mitä vielä paljastetaan. Toiseen todellisuuteen Sonjaa etsimään tulee myös hänen setänsä, joka on vieraillut fantasiamaailmassa ennenkin, mutta joutuu yllättävään pulaan heti saavuttuaan. Tämä käänne on ehkä hieman epäuskottava siinä suhteessa, että lukija odottaa sedän tuntevan fantasiamaailman jo melko hyvin vierailtuaan siellä ilmeisesti moneen otteeseen ennenkin. Sonja kun on taas ensikertalaisena selviytynyt oudossa maailmassa ilman sen suurempia haavereita. Tässä osassa kuitenkin punotaan käyntiin useita erillisiä tarinanalkuja, joita lukija jää mielenkiinnolla seuraamaan. Tarinankuljetus etenee melko rivakkaa tahtia, joten ehkäpä joiltakin osin pidemmille juonenkaarille ei ole ollut tilaa sarjan käsikirjoituksessa.

Piirrostyyli on edelleen laadukasta ja fantasiamaailma avautuu tässä osassa hyvin nopeasti edellisestä osasta tuttuun Falchin luomaan todellisuuteen. Hahmoja tarinassa alkaa olla jo aika paljon, mutta tarina rullaa hyvin eteenpäin ja hahmoihin huomaa jo kiintyneensä, kun mutkia alkaa tulla matkaan. Sarjakuva imaisee mukaansa hämmentävän helposti ja jatkoa jää odottamaan lähestulkoon henkeä pidätellen.

Arvio: 9/10

Lukija: -Maija-

Minusta kakkososan nimi ”Viikingit ja Varis” sopii sarjakuvalle hyvin, koska tarinan pahiksia esiteltiin yllättävän paljon. Päähenkilö Sonja ei paljoa tässä kirjassa seikkaillut, mutta hänelle kävi joitakin mielenkiintoisia käänteitä. Sonja sai esimerkiksi mystisen Lotta-ystävän, joka on ennustaja-Variksen oppilas. Ja kun kirjaa selaa nopeasti, viikinkien toimintaa huomaan paljon.

Kirjassa alkoi tapahtua paljon, mikä oli mielestäni kivaa. Jatkokertomusten toisissa osissa oletetaankin tapahtuvan asioita ja esitellään usein vihollisia. Ykkösosassa taisi esiintyä vasta viikinkejä, mutta toista osaa lukiessa tuntui, että Varis olisi tarinan pääpahis. Pääpahista on kuitenkin neljännen osan jälkeen luettua vaikea arvata, vaikka se tuntui selkeältä toisessa osassa.

Piirtotyyli tässäkin osassa yllätti positiivisesti ja oli hauskaa, että lopussa esiteltiin luonnoksia. Niistä unohdimme mainita ensimmäisen osan kohdalla. Loppuhuipennus tässä oli yllättävä ja jätti miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sarjakuva jäi kohtaan, jossa tapahtumat jäivät ”kesken”. Monia kysymyksiä jäi ilmaan ja lempihahmoista haluaisin tietää, selviävätkö ne (minulle lempiolentoja olivat sudet Korppi ja Balder). Juonen kannalta kirjassa tapahtui tärkeitä tapahtumia. Annan sarjakuvalle arvosanaksi 9/10, koska siinä oli tarpeeksi tapahtumia ja jännitystä ilmassa.

Lukija: -Ahti-

1 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

Sarjakuva: Pohjantuli, osa 1: Peikkolaakso
Tekijä: Malin Falch
Kustantaja: Story House Egmont 2021

Lukijat: -Maija- ja -Ahti-

Ostimme kesälukemistoksi Turun Sarjakuvakaupasta neljä ensimmäistä osaa norjalaisen Malin Falchin käsikirjoittamaa ja piirtämää sarjakuvasarjaa Pohjantuli. Sarjakuva tarttui käteen sekä komean kuvituksensa, että aihepiirinsä takia; takakansi lupasi pohjoista magiaa, myyttisiä olentoja ja reipashenkistä seikkailua. Myös Ahti kiinnostui sarjakuvasta, joten kahden lukijan voimin ensimmäiset osat kannatti ostaa kotiin.

Sarjakuva on varsin nopealukuinen, ja lukaisin lopulta kaikki neljä osaa saman illan aikana. Piirrostyyli muistuttaa minua joistakin aiemmin tutuista nettisarjakuvaa piirtäneistä taiteilijoista, esimerkiksi itseäni ihastuttanut Sarah Ellertonin Inverloch -sarjakuva tulee tyylistä mieleen. Myös Falch aloitti aikoinaan sarjakuvan julkaisemisen nettimuodossa, joten vaikutteita muilta tekijöiltä on varmaankin saatu.

Sarjakuvan juoni on tuttua fantasiaa, jossa tavallinen nuori, tässä norjalainen Sonja, tempautuu mukaan seikkailuun. Ykkösosassa on minusta vähän turhankin paljon viitteitä Peter Panin juonikuvioon, mutta seuraavissa jaksoissa tarina kaartuu onneksi myös muihin suuntiin. Sonja tapaa itsenäisen ja itsepäisen metsänpoika Espenin, ja hänen seurassaan viihtyvät peikonpoikaset. Pääpahiksena häärii koukkukätinen viikinkiäijä Hjalmar. Eniten nautin Falchin tavasta piirtää eläimiä, susikaksikko Baldar ja Korppi sekä Otso-karhu ovat todella ilmeikkäitä otuksia ja olennaisia toimijoita myös itse tarinassa. Muutoin piirrosjälki on minulle hieman liian viimeisteltyä ja ”sliipattua”. Tietokoneella viimeisen päälle hiottu tyyli toimii minulle paremmin ruudulta kuin paperilta. Ensimmäinen osa antaa kuitenkin lupauksia mehevästä tarinasta, jota kannattaa ruveta seuraamaan. Se on hyväntuulen sarjakuva, jonka maailmassa viihtyy ja jää odottamaan uusia juonenkäänteitä.

Mielipide: 8/10

-Maija-

Kun olimme kesäostoksilla Turussa, minulle ei ensimmäisenä tullut mieleen, että löytäisin uuden mielenkiintoisen sarja alun. Olin suunnitellut lähinnä joidenkin pelien ostamisia.

Samana iltana, kun ostimme kirjat, aloitimme myös lukemisen. Minun piti odottaa hetki, ennen kuin saisin ensimmäisen kirjan haltuuni, koska äiti päätti lukea ensin. Luin nopeasti ensimmäisen osan, jonka jälkeen etenin seuraavaan. En kuitenkaan kaikkia ehtinyt lukemaan samana iltana, koska oli jo hyvin myöhä.

Kun pääsin lukemaan, se oli mahtavaa! Kirja hämmensi ensimmäisissä luvuissa, mutta pian pääsin vauhtiin. Ensimmäisessä osassa esiteltiin hienosti hahmoja ja maailmaa, joka oli lumoava. Siinä ei kuitenkaan juonellisesti tapahtunut vielä paljoa. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä osassa sen sijaan alkaa jo tapahtua. Sitä oli mielenkiintoista seurata, miten asiat kehittyivät. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole monia kysymyksiä mielessä, mutta jatkoa on vielä tulossa.

Mielestäni piirtotyyli oli aivan mahtava. En ymmärrä, mitä äiti selitti sen olevan ”liian siloiteltu”. Mielestäni tyyli oli juuri sopiva ja hienosti toteutettu. Minunkin mielestäni eläimiä oltiin erityisen hyvin piirretty. Lukiessani mieleeni tuli myös sarjakuva Luupäät. Tarina tuntui jollain tavalla samanlaiselta, kuten maailma myös.

Uskon, että hienoista maailmoista kiinnostuneille ja fantasiasta yleisesti tykkääville tämä on ehdottomasti sopiva sarjakuva. Minä annan arvioinniksi 9/10. En osaa sanoa, mikä puutuu, mutta jokin pieni asia taitaa pitää sen poissa kympistä. Yleisesti ottaen: hyvä fantasiamaailma ja hahmot, mielenkiintoinen tarina ja sarjakuvasarja, jota tulen ehdottomasti seuraamaan!

-Ahti-

***
edit. Sarjan toisen osan, Viikingit ja varis, arvion voi lukea tästä linkistä.

1 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

Avainsana: pohjantuli

Malin Falch: Pohjantuli, osa 2: Viikingit ja varis

Malin Falch: Pohjantuli, osa 1: Peikkolaakso