TOP10 – katsannossa 10 parasta Joulu-elokuvaa

Arvioija: Juha

Se aika vuodesta alkaa lähestymään…tai itseasiassa on jo läsnä, jolloin kauppojen hyllyt täyttyvät kaikenlaisella krääsällä ja ympärillä olevasta ilmapiiristä ei voi erehtyä: Joulu on tulossa! On siis aika ottaa tarkasteluun kaikkien aikojen jouluelokuvat. Aihe on selkeä, että eikun itse asiaan. Eipäs, vaan yhden tarkennuksen kuitenkin teen: kaikkien aikojen jouluelokuva on tietenkin Die hard, mutta koska nostin sen jo ykköseksi toisessa tekstissäni, niin jätetään se pois ja annetaan muillekin tilaa. Eipä siihen elokuvaklassikkoon olisi lisättävää. Tästä listasta et Ihmeellinen on elämä tai Rakkautta vain tai mitään muuta yhtä vastenmielistä rainaa löydä, vaan kuten tulette huomaamaan, lähestyn aihetta I-H-A-N toiselta kantilta, joten olkaapa hyvät:

11. Rare exports (2010)
Oivallinen lähestymistapa asiaan ja vielä kotimaisena elokuvana! Elokuvan on ohjannut Jalmar Helander ja nythän me kaikki mies jo tunnetaankin; toki syystä. Miehen esikoistäyspitkä elokuva, joka antoi jo näyttöä mitä tuleman pitää. Ei varsinainen klassikko-elokuva, mutta olen sen jo muutamaan kertaan katsonut, joten viihdearvo on taattu. Tarinallisesti kyse on siitä että kylästä on hävinnyt lapsia ja samanaikaisesti hyvin outo hahmo ilmaantuu pääosan esittäjien talouteen. Ja sen jälkeen alkaa tapahtua asioita, joita en paljasta
enempää, vaan kehoitan että teet itsellesi palveluksen ja katso tämä tänä jouluna! Todettakoon kuitenkin, että tonttuja elokuvassa esiintyy ja ne ovat varsin härskinoloisia veijareita, pukista puhumattakaan. Ei mikään perinteinen joulutarina.

10. Batman – Paluu (1992)
Mitä tämä tekee tässä listauksessa, kuulen teidän jo kysyvän. Noh, elokuvan tapahtumien ajankohta itseasiassa on joulun aika ja siten sopii teemaan. Ja onhan elokuvassa aikamoinen joulun henki mukana, vaikka joulun vietto ei tarinan keskikohtana olekaan. Tim Burtonin elokuvallinen taidonnäyte ja yleinen mielipide lienee että tämä on jopa 1. osaa parempi. Itse en tätä allekirjoita, mutta saattaa sijoittua 1990-luvun top10-listaukseen, jos sellaisen saan jossain välissä kirjoitettua. Elokuva itsessään on parempi kuin tämä sijaluku, mutta koska joulu on lähinnä viitteellisesti läsnä, se selittäköön sijoituksen.

9. Joulupuu on kärvennetty (1989)
Griswoldit, tuo Amerikan Kyllä isä osaa-perhe, viettää joulua. Toisin kuin suomalainen lähestymistapa asiaan; tämä ON hauska. Genre on kohelluskomedia eli nyt ei ole kyse pahoista pukeista tai tuhmista lapsista. Vaan kunnon joulusekoilusta, jonka pääosassa tietenkin Chevy Chase! Niille, jotka homman tietävät, ei tarvitse selittää ja ne jotka eivät tunne asiaa…noh, ne vetävät herneen nenään tästäkin! Griswoldien joulun voi kiteyttää perheen äidin toteamukseen joulun hengestä: ”On joulu ja me kaikki kärsimme.” Aamen!

8. Violent night (2022)
Okei, kaveri, joka ohjasi natsizombiekauhu-irroittelun Dead snow, joulun kimpussa. Odotukset ovat kovat! Tällä kertaa joulupukki leikkii die hardia. Eli roistot tunkeutuvat taloudellisesti hyvin toimeentulevan perheen kartanoon aikomuksenaan saada jemmassa oleva iso kasa rahaa. Heidän epäonnekseen liikkeellä on joulupukki samanaikaisesti ja pukki onkin tavanomaista äkäisempi kaveri. Lahjojen jaon ohessa roistot pistetään halki, poikki ja pinoon. Tätä voidaan pitää spoilerina, mutta oikeastiko odotitte jotain muuta leffan lähtökohdat huomioiden. Oleellisinta lieneekin se, kuinka ja millä tavoin homma hoidetaan. Siitä pisteet ja nosto kaikkien aikojen jouluelokuva-listalle! Hienoa pätkimistä! Joulu pelastettu!

Elokuvan tekijät ovat selkeästi Die hard 1 ja 2:n katsoneet, niin selkeitä tarinallisia käänteitä leffassa on molemmista ja löytyypä sieltä ihan suora viittauskin ko. leffaan. Hieno leffa, jonka voi katsoa kesälläkin.

7. Gremlins – Riiviöt (1984)
Oli jouluaaton aamu ja maassa rauha…paitsi että joku meni päästämään gremlinit valloilleen ja rauhallisesta joulusta tulikin henkiinjäämistaistelu. Erityisesti elokuvasta tekee viihdyttävän se, että oli uskallettu tehdä roisimpaa kuvastoa ja ikäraja oli Suomessakin niinkin kova kuin 14. Ei onnistuisi tänä päivänä! Tarinassa päähenkilö saa suloisen pörröisen otuksen joululahjaksi selkeiden käyttöohjeiden kanssa. Ja siitähän tarina tietty alkaa että näitä ohjeita ei noudateta ja suloisesta otuksesta syntyy täysin päinvastaista: räävittömiä hirviöitä, joille mikään ei ole pyhää ja ihmisliha gourmetruokaa!

6. Krampus (2015)
Aito jouluelokuva! Elokuva tuo viestin selväksi jo alkutekstien aikana; mikään aiempi elokuva ei ole alkutekstien aikana kuvannut joulun ajankohdan mukaista henkeä niin tarkasti kuin tuo kaksi minuuttinen… ja taustalla soi Bing Crosbyn It´s going to look a lot like christmas…ahh…hyvää elokuvailtaa, ystäväni!

Hieno ja poikkeava lähestymistapa aiheeseen. Joulupuu on rakennettu ja suku koossa viettämässä onnellista joulua, right?…wrong: kaikki pielessä, perheenjäsenet kinastelevat, suku on pahin ja mukaan on kutsuttu kaikkien inhoama täti. Silloin paikalle tarvitaan…Krampus ja se veijari ei olekaan ylipainoinen punaiseen nuttuun kääriytynyt hekottelija. Noup, jos et ole kiltti saat oikeasti ansiosi mukaan, kuten tämänkin elokuvan vastenmielisille perheenjäsenille. Krampus näet jakaakin ”risuja” ja koska kysessä on kauhu-genren elokuva, ovat risutkin ihan toista maata; joulun tutut hellyyttävät hahmot saavat uuden muodon ja nepä hyökkäävätkin perheenjäsenten kimppuun ja epäonnisimmat päätyvät otuksen suuhun (katsojana suorastaan innostuu, kun täydellisen vastenmielinen perheen lapsi päätyy lounaaksi, tähän peukku emoji!). Katsojana nousen seisomaan ja taputtamaan (tiedän, innostun toisinaan elokuvista…) kun perhehäirikkö toisensa jälkeen saa ansionsa mukaan.

Elokuvan ensimmäinen puolituntinen on käsikirjoituksen riemujuhlaa ja onneksi näyttelijätkin ovat omanneet roolinsa ja alku onkin silkkaa komediaa…noh, itse nauroin ainakin höröttäen, niin hienoa eläytyminen rooleihin on. Henkilöhahmojen välinen kitka sekä maailmankatsoumukselliset eriäväisyydet luovat oivan alkuasetelman elokuvan teemalle. Tällä porukalla joulu ei voi onnistua! Harmittavasti vain ote löystyy hieman kun itse kauhu-osuus alkaa, odotukset olivat kuitenkin korkeat, ihan ei käsikirjoittajien ote pitänyt loppuun. Jos tosiasiallisia ollaan elokuva ei kovin korkeatasoista elokuvaviihdettä ole, ehkä kolmen tähden leffa, mutta lähestymistapa aiheeseen on tuore ja tämän katsoo helposti uudestaan. Jouluelokuvana lähes klassikko!

Itse aloin miettiä ”joulun henkeä” katsottuani elokuvan; voiko se olla tosiaan sitä, että pakotetaan juhlapyhä tiettyyn formaattiin, koska joulun ”pitää” olla tietynlainen. Yhdessäolo tai ajanvietto perheen kanssa ei ole merkityksellinen vaan kaikki tauhka siinä ympärillä…tiedä häntä.

5. Painajainen ennen joulua (1993)
Elokuva, joka löytyy varmasti kaikilta joululeffa-listoilta, joten en sen laajemmin ala analysoimaan. Hieno animaatio, jossa Halloween-kaupungin ykkössäikyttelijä Jake Skellington haluaa jotain muuta ja törmää joulukaupunkiin vahingossa. Huomaten miten iloisesta juhlasta on kyse, päättää hän että joulu on saatava Halloween-kaupunkiinkin. Ja kuten aiemmin toin ilmi, ehkä joulumielen pakottaminen ei sittenkään toimi…

4. Jouluyö, murhayö – Silent night, deadly night (1984)
No nyt ei ole joulukaan enää turvassa. Sarjassamme 1980-luvun juhlapyhä-slashereita. Toisin kuin useimmat ko. sarjaa edustavat, tämä on oikeasti hyvä elokuva…tai noh, kelpo kauhupläjäys. Asiasisältö on sellainen, että päähenkilö todistaa lapsena kun joulupukki murhaa vanhemmat ja joutuu lastenkotiin, jota pyörittää lähes psykopaattinen nunna. Ja sitten vielä ihmetellään tapahtumien syy-seuraus-suhde. Noh, Billystä kasvaa komea ja raamikas nuori mies ja eräänä jouluna sitten hän saa pukin kamppeet päällensä ja jokin napsahtaa. Seurauksena on tietty päätön (kirjaimellisesti) lahtaamismessu, jonka päämääränä on kyseinen lastenkoti ja sen johtaja (joka ei ole onnistunut kasvattamaan hitustakaan inhimillisyyttä kaikkien näiden vuosien aikana). Jos haluat nähdä joulupukin lahtaavan kaiken tiellensä tulevan, niin tämä ON jouluelokuvasi, muussa tapauksessa suosittelen kääntymään ”Rakkautta vain”-tyylisten rainojen pariin.

Ja lisäksi elokuvassa nähdään Linnea Quigleyn tissit +++++! Kaksi tähteä leffan arvosteluun tulee jo niistä, ymmärtänette matematiikan;) Hauskaa Joulua!

Laitan tämän listalla näin ylös, jostain syystä elokuvan katsomisesta on tullut joka jouluinen tapa ja perinteistähän joulussa on kyse!

Tästäkin elokuvasta sadaan hyviä allegorioita nykypäivän maailmaan: miten lastenkodissa voi olla johtajana täysi sekopää, kun huomioidaan lähtökohdat joista lapset sinne joutuvat ja sen jälkeen ei osata vetää johtopäätöksiä eli syy-seuraus-suhteita asioiden välille? Tervetuloa täydelliseen maailmaan, Billy!

3. Bad santa 2 – Paha pukki (2016)
Nyt ollaan mustan äärellä…siis sysimustan, huumorin nimittäin. Elokuvan ensimmäinen osa oli jo jotain, mutta nyt vaaditaan katsojalta jo sietokykyä. Eli en suosittele nykyporukalle kenellekkään, ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltänsä. Itselleni tämä toki osui maaliin, näin härskiä räävittömyyttä ei olekaan vähään aikaan nähty. Billy Bob Thornton on todellakin ottanut roolin omakseen, eikä pidättele taaskaan, aivan loistavaa näyttelijätyötä. Tarinallisesti kyse on ykkösosan teemasta eli pikkurikolliset esittävät pukkia ja
suunnittelevat joulukassan ryöstämistä kaiken epäasiallisen käyttäytymisen ohessa. Tällä kertaa mukana on hyväntekeväisyysjärjestö ja Thorntonin esittämän pukin äiti. Viimeksimainitun, varsin epäasiallisen roolin,
esittää Kathy Bates.

Elokuvan ansio on juuri siinä että huumorin asiasisältö ei aina edes ole tarkoitushakuista, vaan elokuvan hahmot ovat mustassa maailmassa, josta yrittävät vain selvitä hengissä. Aivan huikeaa yhteiskunnallista tilannekuvausta. Onko räävittömyys sitten asiallista? Älkää kysykö minulta, koska totta hitossa elokuvan konsepti huomioiden on: älkää menkö keittiöön jos ette kestä kuumuutta. Elokuvan lopussa päähenkilö pohtii että tämä lienee onnellinen loppu. Juuri näin!

2. Bad santa – Paha pukki (2003)
Okei, tästä ei joulumieli enää kohene! Täydellinen (anti-)jouluelokuva! Kyseessä on siis (sysi)musta komedia, joka kertoo täydellisestä hylkiöstä, joka vain ryyppää ja harrastaa haureutta vaikka kesken työpäivän, jos tuuri käy. Billy Bob Thornton näyttelee kauppakeskuksessa työskentelevää vuokrapukkia,
täydellistä luuseria, jolle elämä ei tarjoa juuri mitään. Ainoa tarkoitus on löytää jouluna kauppakeskus, jonka ryöstää ja saalilla selvitä seuraavaan jouluun ja samaan oravanpyörään aina vaan. Rooli on hänen elämänsä rooli, näin hienoa roolihahmon haltuunottoa harvoin näkee. Pukki ryyppää, panee, inhoaa lapsia ja kaiken lisäksi kusee housuunsakin kesken vastaanoton. Tästä meno tuskin enää paranee, mitä tulee joulutunnelmaan!

Luovu mustavalkoisesta joulunäkemyksestäsi ja astu tämän leffan maailmaan mieli avoinna! Ehkä (itseaiheutettu) joulustressi saa uuden ulottuvuuden kun huomaa että aina on joku jolla menee huonommin.

3 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

The Crow (2024)

Elokuva: The Crow – Korppi (2024)
Ohjaus: Rupert Sanders
Pituus: 111 min.
Ensi-ilta: 23.8.2024

Katsoja: Juha

Noh niin, nokkelimmat tajusivatkin heti, että tätä leffaa, eikä mitään sen versiota ole koskaan suomennettu. Eikä varsinkaan korpiksi, kun kyse on variksesta. Todettakoon, että elokuva lähtee liikkeelle vähintään mielenkiintoisesti kun suomentaja (sekä ruotsintaja) ovat kääntäneet crowin korpiksi!!! Pahalta näyttää… Tuotakoon se heti ensi alkuun selväksi, että alkuperäinen vuoden 1994 The Crow on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja ei voi sanoa etteikö se vaikuttaisi tähän ”objektiiviseen” arvioon.

Ja tosiaan, näillä kahdella elokuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään kuin se, että molemmat pohjautuvat samaan sarjakuvaan, joten siinä mielessä vertailu on tarpeetonta. Tarina on itseasiassa täysin uudelleen kirjoitettu ja taitaa ainoa yhtymäkohta alkuperäiseen tarinaan olla se, että Eric palaa kuolleista ja tappaa kaikki syylliset. Se, miten tarina on kirjoitettu ja esitetty, on se ongelma. Ei kai kukaan tosiasiallisesti usko että joku palaa kuolleista kostamaan? Kyse on eskapistisesta fantasiasta, jollaisia ihmiset haluavat nähdä omista syistään. Ei kai kukaan usko sitäkään että tulevaisuudesta tulee kyborgi, joka tappaa vastarintataistelijan äidin ennen tämän syntymää…

Ongelma vain on se, että yksi keskeinen elementti, josta leffa on nimensäkin saanut, loistaa poissaolollaan. Kyllähän korp…variksia tuonpuoleisessa lentää ja satusetä ko. paikassakin viittaa tarinaan jossa korp…varis palauttaa kovia kokeneen korjaamaan asiat oikein. Elokuvan tekijät ovat siten unohtaneet koko himputin linnun ja siihen liittyvän itseluodun myytin toisin kuin tuossa 1994 versiossa, jossa Ericin hahmo oli koko leffan ajan kytköksissä kyseiseen lintuun. Näin ollen pohja koko tarinalta menee siinä, että Ericin hahmolla ei ole mitään kontaktia kyseiseen lintuun. Myös tarinaan itsessään oli tuotu outoja höpölöpö-juttuja liittyen esim. elokuvan pahimpaan hahmoon. Lisäksi tapa, jolla Shelly ja Eric tapetaan, on epäuskottava elokuvan lähtökohtien kannalta.

Jotain hyvää leffassa kuitenkin on; kaikki se mitä tapahtuu Ericin paluun jälkeen. Ericin kosto on ansiokkaalla raivolla esitetty ja parhaassa teloituskohtauksessa oopperassa, jossa Eric soveltaa samuraimiekkaa varsin ansiokkaasti, teki mieli nousta sesomaan ja taputtamaan. Kaiken lisäksi olin ainoa katsoja näytöksessä, joten olisin niin voinut huoletta tehdäkin. Ongelma taasen oli siinä, että alkuperäisessä Crowissa oli roistotkin identifioitu ja annettu hassut kutsumanimet, joten hahmoissa oli siten ulottuvuutta, vaikka olivatkin roistoja.

Tässä leffassa Eric kyllä tappoi kaikki, mutta hahmoja ei pystynyt identifioimaan samalla tavalla, kuin Brandon Leen versiossa, jossa jokaista yksittäistä hahmoa jahdattiin nimeltä ja jokainen sai henkilökohtaisen yksittäiskäsittelyn. Elokuvan graafinen väkivalta yllätti jossain määrin, että tämmöisiä leffoja ei enää tehdä. Olin toki nähnyt jo Wick-elokuvat ja Kill Bill taisi olla se, joka palautti hurmeisen kuvaston elokuvaan. Nimittäin vastaavaa karkeloa tässäkin ja ihmettelen varsin suopeaa ikärajaa, koska miekan käyttö oli varsin…luovaa. Alkuperäinen Crow oli K18 leffa, tosin siinä syynä taisi olla huumepiikkien kanssa pelaaminen, eikä niinkään muu kuvasto.

Kävin katsomassa leffan Paimion Biostarassa (https://biostara.fi/) ensinäytöksessä ja hämmennys oli suuri, kun totesin olevani ainoa katsoja. Sain siis yksityisnäytöksen, joka tietysti on laatua, mutta eivätkö paimiolaiset sitten käytä palvelua vai eikö tämänsisältöinen viihde kelpaa…tiedä häntä. Joten paimiolaiset, jotka luette tätä, niin alkakaahan käyttää kaupungissanne olevaa palvelua, jotta se kannattaa. Liputkin ovat edullisia.

En voi suositella elokuvaa, enkä ainakaan alkuperäisen vuoden 1994 version faneille. Jos haluat nähdä korkeatasoista kostoelokuvaa, niin suosittelen ennemmin alkuperäistä The Crowia (10/10), tai jos vielä nihilistisempi meno maittaa, niin Mad Maxia (10/10). Jos siis kokonaisvaltainen elokuvakokemus kiinnostaa aiheen tiimoilta. Tälle annan 5/10 ja pisteet tulevat jokaisesta luovalla tavalla suoritetusta samuraimiekka-toimenpiteestä.

2 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

Alien: Romulus

Elokuva: Alien: Romulus (2024)
Ohjaus: Fede Alvarez
Ensi-ilta: 14.8.2024
Pituus: 119 min

Katsoja: Juha

Alien-saagan kaksi ensimmäistä osaa ovat merkkiteoksia elokuvan historiassa; Aliens-paluu sijoittuu allekirjoittaneen 1980-luvun parhaimmistossa korkealle. Olen nähnyt kaikki varsinaiset Alien-elokuvat, joista neljä ensimmäistä ovatkin kelpo viihdettä. Parikymmentä vuotta alienit saivat levätä rauhassa, kunnes Ridley Scottin piti sekoilla pari leffaa 2010-luvulla, ilmeisesti tarinassa oli jotain mitä sitten piti vielä avata maksavalle yleisölle…valitettavasti, eikä niistä sen enempää tässä yhteydessä. Nyt, seitsemän vuoden tauon jälkeen, mennään taas. Mitä uusia jekkuja alienit tällä kertaa keksivät…

Luettuani lehdistä ylistäviä arvioita tästä, päätin mennä katsomaan sen isolle kankaalle, josko vielä irtoaisi. Tarinassa joukko nuoria ja yksi androidi, jotka työskentelevät kaivosplaneetalla, karkaavat orjatyöstä avaruudesta bongaamaansa avaruusasemaan. Ajatuksena, että sillä pääsisivät karkaamaan toisella puolella galaksia olevalle asutulle planeetalle syväunessa nukkuen. Noh, kyseisen aseman tiedeosastolla on tehty kokeita alien facehuggereilla ja yksi sellainen sulattuaan syväjäädytyksestä pääseekin ”astuttamaan” yhden
seurueen jäsenen. Sen jälkeen tarina eteneekin Kahdeksas matkustaja-elokuvasta tutun kaavan mukaan, kunnes tarina saa käänteen, joka tuo mieleen Alien-Ylösnousemuksen.

Tosiasiallisesti tarinassa kierrätettiin vanhaa kaavaa ja tarina oli yhdistelmä kaikkea aiemmin nähtyä. Oltiin taas suljetussa tilassa, jossa alien popsi paikallaolijoita perinteiseen malliin ja saatiinpa mukaan yksi ”pahoinvointi ruokalassa”-kohtaus, jossa alien syntyi rinnasta alkuperäistä (1979) esitystä groteskimmin.

Elokuvassa oli runsaasti viittauksia aiempiin (kahteen ensimmäiseen) sarjan elokuviin, jotka eivät sinällään vaikuta niiden elokuvanautintoon, jotka eivät näitä kahta ole nähneet, joten siinä mielessä viittaukset olivat hyvin kirjoitettu sisään tarinaan. Mutta oliko elokuva kaiken hypetyksen arvoinen: noh, se oli kohtuullisen viihdyttävä kauhu-pläjäys muutamalla hyvällä säikähdys-kohtauksella. Valitettavasti juonenkäänteet olivat kovinkin tuttuja, eikä oikeastaan mitään uutta oivallusta tarjottu. Lopussa kuvioon mukaan tuleva uusi monsteri oli kyllä kuvottava otus, mutta oikeastaan aika keinotekoinen ja vastaavaa oli nähty jo 27 vuotta aiemmin.

Kaikkinensa käypää elokuvaviihdettä, mutta hypetyksestä johtuen odotusarvo oli kovempi. Efektit ja tapahtumaympäristö oli teknisesti hyvin toteutettu, heikoin lenkki olikin käsikirjoitus. Voiko tilanne sitten olla niin, että kaikki ”avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi”-oivallukset on sitten käytetty ja siten kierrätys on ainoa ratkaisu. Jos ei lasketa Ridley Scottin mahalaskuja viime vuosikymmeneltä, niin kyllähän tämä heikoin Alien-elokuva sarjassa on. Aion katsoa toistamiseen, on mahdollista että kaikkia nyansseja en huomannut, mutta tämän pohjalta annan arvosanaksi 7/10.

2 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

RSS
Follow by Email
Instagram