The Crow (2024)

Elokuva: The Crow – Korppi (2024)
Ohjaus: Rupert Sanders
Pituus: 111 min.
Ensi-ilta: 23.8.2024

Katsoja: Juha

Noh niin, nokkelimmat tajusivatkin heti, että tätä leffaa, eikä mitään sen versiota ole koskaan suomennettu. Eikä varsinkaan korpiksi, kun kyse on variksesta. Todettakoon, että elokuva lähtee liikkeelle vähintään mielenkiintoisesti kun suomentaja (sekä ruotsintaja) ovat kääntäneet crowin korpiksi!!! Pahalta näyttää… Tuotakoon se heti ensi alkuun selväksi, että alkuperäinen vuoden 1994 The Crow on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja ei voi sanoa etteikö se vaikuttaisi tähän ”objektiiviseen” arvioon.

Ja tosiaan, näillä kahdella elokuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään kuin se, että molemmat pohjautuvat samaan sarjakuvaan, joten siinä mielessä vertailu on tarpeetonta. Tarina on itseasiassa täysin uudelleen kirjoitettu ja taitaa ainoa yhtymäkohta alkuperäiseen tarinaan olla se, että Eric palaa kuolleista ja tappaa kaikki syylliset. Se, miten tarina on kirjoitettu ja esitetty, on se ongelma. Ei kai kukaan tosiasiallisesti usko että joku palaa kuolleista kostamaan? Kyse on eskapistisesta fantasiasta, jollaisia ihmiset haluavat nähdä omista syistään. Ei kai kukaan usko sitäkään että tulevaisuudesta tulee kyborgi, joka tappaa vastarintataistelijan äidin ennen tämän syntymää…

Ongelma vain on se, että yksi keskeinen elementti, josta leffa on nimensäkin saanut, loistaa poissaolollaan. Kyllähän korp…variksia tuonpuoleisessa lentää ja satusetä ko. paikassakin viittaa tarinaan jossa korp…varis palauttaa kovia kokeneen korjaamaan asiat oikein. Elokuvan tekijät ovat siten unohtaneet koko himputin linnun ja siihen liittyvän itseluodun myytin toisin kuin tuossa 1994 versiossa, jossa Ericin hahmo oli koko leffan ajan kytköksissä kyseiseen lintuun. Näin ollen pohja koko tarinalta menee siinä, että Ericin hahmolla ei ole mitään kontaktia kyseiseen lintuun. Myös tarinaan itsessään oli tuotu outoja höpölöpö-juttuja liittyen esim. elokuvan pahimpaan hahmoon. Lisäksi tapa, jolla Shelly ja Eric tapetaan, on epäuskottava elokuvan lähtökohtien kannalta.

Jotain hyvää leffassa kuitenkin on; kaikki se mitä tapahtuu Ericin paluun jälkeen. Ericin kosto on ansiokkaalla raivolla esitetty ja parhaassa teloituskohtauksessa oopperassa, jossa Eric soveltaa samuraimiekkaa varsin ansiokkaasti, teki mieli nousta sesomaan ja taputtamaan. Kaiken lisäksi olin ainoa katsoja näytöksessä, joten olisin niin voinut huoletta tehdäkin. Ongelma taasen oli siinä, että alkuperäisessä Crowissa oli roistotkin identifioitu ja annettu hassut kutsumanimet, joten hahmoissa oli siten ulottuvuutta, vaikka olivatkin roistoja.

Tässä leffassa Eric kyllä tappoi kaikki, mutta hahmoja ei pystynyt identifioimaan samalla tavalla, kuin Brandon Leen versiossa, jossa jokaista yksittäistä hahmoa jahdattiin nimeltä ja jokainen sai henkilökohtaisen yksittäiskäsittelyn. Elokuvan graafinen väkivalta yllätti jossain määrin, että tämmöisiä leffoja ei enää tehdä. Olin toki nähnyt jo Wick-elokuvat ja Kill Bill taisi olla se, joka palautti hurmeisen kuvaston elokuvaan. Nimittäin vastaavaa karkeloa tässäkin ja ihmettelen varsin suopeaa ikärajaa, koska miekan käyttö oli varsin…luovaa. Alkuperäinen Crow oli K18 leffa, tosin siinä syynä taisi olla huumepiikkien kanssa pelaaminen, eikä niinkään muu kuvasto.

Kävin katsomassa leffan Paimion Biostarassa (https://biostara.fi/) ensinäytöksessä ja hämmennys oli suuri, kun totesin olevani ainoa katsoja. Sain siis yksityisnäytöksen, joka tietysti on laatua, mutta eivätkö paimiolaiset sitten käytä palvelua vai eikö tämänsisältöinen viihde kelpaa…tiedä häntä. Joten paimiolaiset, jotka luette tätä, niin alkakaahan käyttää kaupungissanne olevaa palvelua, jotta se kannattaa. Liputkin ovat edullisia.

En voi suositella elokuvaa, enkä ainakaan alkuperäisen vuoden 1994 version faneille. Jos haluat nähdä korkeatasoista kostoelokuvaa, niin suosittelen ennemmin alkuperäistä The Crowia (10/10), tai jos vielä nihilistisempi meno maittaa, niin Mad Maxia (10/10). Jos siis kokonaisvaltainen elokuvakokemus kiinnostaa aiheen tiimoilta. Tälle annan 5/10 ja pisteet tulevat jokaisesta luovalla tavalla suoritetusta samuraimiekka-toimenpiteestä.

1 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

Alien: Romulus

Elokuva: Alien: Romulus (2024)
Ohjaus: Fede Alvarez
Ensi-ilta: 14.8.2024
Pituus: 119 min

Katsoja: Juha

Alien-saagan kaksi ensimmäistä osaa ovat merkkiteoksia elokuvan historiassa; Aliens-paluu sijoittuu allekirjoittaneen 1980-luvun parhaimmistossa korkealle. Olen nähnyt kaikki varsinaiset Alien-elokuvat, joista neljä ensimmäistä ovatkin kelpo viihdettä. Parikymmentä vuotta alienit saivat levätä rauhassa, kunnes Ridley Scottin piti sekoilla pari leffaa 2010-luvulla, ilmeisesti tarinassa oli jotain mitä sitten piti vielä avata maksavalle yleisölle…valitettavasti, eikä niistä sen enempää tässä yhteydessä. Nyt, seitsemän vuoden tauon jälkeen, mennään taas. Mitä uusia jekkuja alienit tällä kertaa keksivät…

Luettuani lehdistä ylistäviä arvioita tästä, päätin mennä katsomaan sen isolle kankaalle, josko vielä irtoaisi. Tarinassa joukko nuoria ja yksi androidi, jotka työskentelevät kaivosplaneetalla, karkaavat orjatyöstä avaruudesta bongaamaansa avaruusasemaan. Ajatuksena, että sillä pääsisivät karkaamaan toisella puolella galaksia olevalle asutulle planeetalle syväunessa nukkuen. Noh, kyseisen aseman tiedeosastolla on tehty kokeita alien facehuggereilla ja yksi sellainen sulattuaan syväjäädytyksestä pääseekin ”astuttamaan” yhden
seurueen jäsenen. Sen jälkeen tarina eteneekin Kahdeksas matkustaja-elokuvasta tutun kaavan mukaan, kunnes tarina saa käänteen, joka tuo mieleen Alien-Ylösnousemuksen.

Tosiasiallisesti tarinassa kierrätettiin vanhaa kaavaa ja tarina oli yhdistelmä kaikkea aiemmin nähtyä. Oltiin taas suljetussa tilassa, jossa alien popsi paikallaolijoita perinteiseen malliin ja saatiinpa mukaan yksi ”pahoinvointi ruokalassa”-kohtaus, jossa alien syntyi rinnasta alkuperäistä (1979) esitystä groteskimmin.

Elokuvassa oli runsaasti viittauksia aiempiin (kahteen ensimmäiseen) sarjan elokuviin, jotka eivät sinällään vaikuta niiden elokuvanautintoon, jotka eivät näitä kahta ole nähneet, joten siinä mielessä viittaukset olivat hyvin kirjoitettu sisään tarinaan. Mutta oliko elokuva kaiken hypetyksen arvoinen: noh, se oli kohtuullisen viihdyttävä kauhu-pläjäys muutamalla hyvällä säikähdys-kohtauksella. Valitettavasti juonenkäänteet olivat kovinkin tuttuja, eikä oikeastaan mitään uutta oivallusta tarjottu. Lopussa kuvioon mukaan tuleva uusi monsteri oli kyllä kuvottava otus, mutta oikeastaan aika keinotekoinen ja vastaavaa oli nähty jo 27 vuotta aiemmin.

Kaikkinensa käypää elokuvaviihdettä, mutta hypetyksestä johtuen odotusarvo oli kovempi. Efektit ja tapahtumaympäristö oli teknisesti hyvin toteutettu, heikoin lenkki olikin käsikirjoitus. Voiko tilanne sitten olla niin, että kaikki ”avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi”-oivallukset on sitten käytetty ja siten kierrätys on ainoa ratkaisu. Jos ei lasketa Ridley Scottin mahalaskuja viime vuosikymmeneltä, niin kyllähän tämä heikoin Alien-elokuva sarjassa on. Aion katsoa toistamiseen, on mahdollista että kaikkia nyansseja en huomannut, mutta tämän pohjalta annan arvosanaksi 7/10.

2 - 0

Thank You For Your Vote!

Sorry You have Already Voted!

RSS
Follow by Email
Instagram