Malin Falch: Pohjantuli, osa 1: Peikkolaakso

Sarjakuva: Pohjantuli, osa 1: Peikkolaakso
Tekijä: Malin Falch
Kustantaja: Story House Egmont 2021

Lukijat: -Maija- ja -Ahti-

Ostimme kesälukemistoksi Turun Sarjakuvakaupasta neljä ensimmäistä osaa norjalaisen Malin Falchin käsikirjoittamaa ja piirtämää sarjakuvasarjaa Pohjantuli. Sarjakuva tarttui käteen sekä komean kuvituksensa, että aihepiirinsä takia; takakansi lupasi pohjoista magiaa, myyttisiä olentoja ja reipashenkistä seikkailua. Myös Ahti kiinnostui sarjakuvasta, joten kahden lukijan voimin ensimmäiset osat kannatti ostaa kotiin.

Sarjakuva on varsin nopealukuinen, ja lukaisin lopulta kaikki neljä osaa saman illan aikana. Piirrostyyli muistuttaa minua joistakin aiemmin tutuista nettisarjakuvaa piirtäneistä taiteilijoista, esimerkiksi itseäni ihastuttanut Sarah Ellertonin Inverloch -sarjakuva tulee tyylistä mieleen. Myös Falch aloitti aikoinaan sarjakuvan julkaisemisen nettimuodossa, joten vaikutteita muilta tekijöiltä on varmaankin saatu.

Sarjakuvan juoni on tuttua fantasiaa, jossa tavallinen nuori, tässä norjalainen Sonja, tempautuu mukaan seikkailuun. Ykkösosassa on minusta vähän turhankin paljon viitteitä Peter Panin juonikuvioon, mutta seuraavissa jaksoissa tarina kaartuu onneksi myös muihin suuntiin. Sonja tapaa itsenäisen ja itsepäisen metsänpoika Espenin, ja hänen seurassaan viihtyvät peikonpoikaset. Pääpahiksena häärii koukkukätinen viikinkiäijä Hjalmar. Eniten nautin Falchin tavasta piirtää eläimiä, susikaksikko Baldar ja Korppi sekä Otso-karhu ovat todella ilmeikkäitä otuksia ja olennaisia toimijoita myös itse tarinassa. Muutoin piirrosjälki on minulle hieman liian viimeisteltyä ja ”sliipattua”. Tietokoneella viimeisen päälle hiottu tyyli toimii minulle paremmin ruudulta kuin paperilta. Ensimmäinen osa antaa kuitenkin lupauksia mehevästä tarinasta, jota kannattaa ruveta seuraamaan. Se on hyväntuulen sarjakuva, jonka maailmassa viihtyy ja jää odottamaan uusia juonenkäänteitä.

Mielipide: 8/10

-Maija-

Kun olimme kesäostoksilla Turussa, minulle ei ensimmäisenä tullut mieleen, että löytäisin uuden mielenkiintoisen sarja alun. Olin suunnitellut lähinnä joidenkin pelien ostamisia.

Samana iltana, kun ostimme kirjat, aloitimme myös lukemisen. Minun piti odottaa hetki, ennen kuin saisin ensimmäisen kirjan haltuuni, koska äiti päätti lukea ensin. Luin nopeasti ensimmäisen osan, jonka jälkeen etenin seuraavaan. En kuitenkaan kaikkia ehtinyt lukemaan samana iltana, koska oli jo hyvin myöhä.

Kun pääsin lukemaan, se oli mahtavaa! Kirja hämmensi ensimmäisissä luvuissa, mutta pian pääsin vauhtiin. Ensimmäisessä osassa esiteltiin hienosti hahmoja ja maailmaa, joka oli lumoava. Siinä ei kuitenkaan juonellisesti tapahtunut vielä paljoa. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä osassa sen sijaan alkaa jo tapahtua. Sitä oli mielenkiintoista seurata, miten asiat kehittyivät. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole monia kysymyksiä mielessä, mutta jatkoa on vielä tulossa.

Mielestäni piirtotyyli oli aivan mahtava. En ymmärrä, mitä äiti selitti sen olevan ”liian siloiteltu”. Mielestäni tyyli oli juuri sopiva ja hienosti toteutettu. Minunkin mielestäni eläimiä oltiin erityisen hyvin piirretty. Lukiessani mieleeni tuli myös sarjakuva Luupäät. Tarina tuntui jollain tavalla samanlaiselta, kuten maailma myös.

Uskon, että hienoista maailmoista kiinnostuneille ja fantasiasta yleisesti tykkääville tämä on ehdottomasti sopiva sarjakuva. Minä annan arvioinniksi 9/10. En osaa sanoa, mikä puutuu, mutta jokin pieni asia taitaa pitää sen poissa kympistä. Yleisesti ottaen: hyvä fantasiamaailma ja hahmot, mielenkiintoinen tarina ja sarjakuvasarja, jota tulen ehdottomasti seuraamaan!

-Ahti-

***
edit. Sarjan toisen osan, Viikingit ja varis, arvion voi lukea tästä linkistä.